Mikromanageeraus

Jostain syystä MIKROMANAGEERAUS on noussut viime aikoina haastatteluissa esille. Ilmeisesti sitä kohdataan aika usein vai onko kyseessä ajan muoti-ilmiö? Ajattelin katsoa, mitä aiheesta on netissä kirjoitettu – ja olihan siitä! Ylen uutisarkistosta (https://yle.fi/uutiset/3-9609269) löysin artikkelin:

”Kirsti Malkamäen väitöstutkimuksen

Luottamuksen kehittyminen ja johtamisjärjestelmää koskeva uudistus: tapaustutkimus kaupan alan organisaatiosta.

johtopäätöksenä on

Läpinäkyvyys johtamisessa – niin ohjeistamisessa kuin valvonnassa – on johtamisen ja luottamuksen perusta. Työssä onnistumisen ja tuloksentekemisen kannalta epätarkoituksenmukaiseksi koettu tarkka ohjeistus ja valvonta aiheuttavat tehottomuutta työpaikalla.”

Onko mikromanageeraus vastakohta itseohjautuvuudelle? Tappaako se luovuuden ja halun kehittää omaa työtään? Missä tapauksissa mikromanageraukselle olisi oikeasti tilaa – vai onko? Ovatko nykyihmiset ”herkkiä” johtamiselle? Saako ”villi ja vapaa” johtamistyyli tuloksia aikaan? Miten johtaja luo avoimuuden ja kannustavuuden ilmapiirin? Haluaisin kuulla kokemuksia ja esimerkkejä hyvästä johtajuudesta vs. mikromanageeraus ja miten ihmiset ovat sen kokeneet? Jos asia on vaikea ja aktuelli, niin saa lähettää myös sähköpostia.

Etsimme jatkuvasti hyviä johtajia mielenkiintoisiin tehtäviin ja siksi keskustelu aiheesta on erityisen mielenkiintoinen.

Kirjoittaja on

Jari Luoma, Headhunter Vaasasta.

 

Yksi vastaus artikkeliin “Mikromanageeraus”

  1. Hei,

    Mikromanageeraus on varmaan paikallaan, kun kyseessä on valmennusta vaativa tilanne. Hyvä esimies kuitenkin pyrkii siitä mahdollisimman nopeasti pois. Ja kuuntelee valmennuksenkin aikana herkästi alaisiaan löytääkseen mhdollisuuksia parantaa tiimin kokonaistuottavuutta. Toinen hyväksyttävä detaljeihin puuttumistilanne on jonkun hakemuksen tai vastaavan viranomaiskäsittely tai vastaava, missä taustalla on lakisääteinen normisto, jonka tulkinnassa ei saa tulla virheitä.

Kommentit on suljettu.