Yrityksissä ollaan usein nihkeitä kokeilemaan uutta, halutaan tehdä niin kuin aina ennenkin. Jos sitten kuitenkin kokeillaan vähän vastahakoisesti, niin äkkiä löydetään syy palata vanhaan. Silloin kokeilu on jätetty kesken. ”Mitä minä sanoin – tiesin, että ei toimi”. Johtaja on silloin kuunnellut itseään enemmän kuin organisaatiotaan, eikä uskaltanut antaa päätösvaltaa organisaatiolle.
Yhä tärkeämmäksi houkuttelutekijäksi tehtävään on noussut palkan sijasta
- Vaikuttamismahdollisuus
- Kehittäminen ja kehittyminen
- Vastuut ja valta
- Yrityksen johtamis- ja päätöksentekokulttuuri
muutamia asioita mainitakseni.
Monet muut asiat kiinnostavat rahaa enemmän. Eräs työnhakija ei ollut edes kysynyt palkkaansa, vaan oli sanonut, että se on kuitenkin tarpeeksi hyvä. Muut asiat olivat hänelle tärkeämpiä.
Tiukka hierarkinen johtamismalli tappaa tehokkaasti luovuuden ja tyrehdyttää organisaation halun kehittyä paremmaksi ja tehokkaammaksi. Yhä enemmän ihmisiä kiinnostaa osallistuminen päätöksentekoon, kokonaisuuden hallinta,tavoitteisiin pääseminen, innovoiminen – tunne siitä, että on ollut mukana luomassa menestystä. Se ei tarkoita, että johtajuudesta pitäisi luopua, tai että prosessit heitetään nurkkaan. Sellainen yritys on tuuliajolla. Laivassa pitää olla kapteeni, mutta kapteenin ei tarvitse itse olla ruodissa koko ajan, vaan tarttuu siihen tarvittaessa ja ohjaa laivan oikealle kurssille. Miehistö kiittää!
Johtaja, joka ei usko oman visionsa olevan ainut oikea, kuuntelee organisaatiota ja delegoi päätöksentekoa. Varsinkin asiantuntijaorganisaatiossa tarvitaan johtajaa, joka luottaa alaisiinsa ja heidän kykyyn tehdä oikeita ja kauaskantavia päätöksiä isoissakin asioissa. Vastuuta ei voi antaa ilman valtaa. Terveyskeskuksenlääkärillä on paljon vastuuta omasta työstään ja potilaastaan – eikö totta? Miten lääkäri voi kantaa tämän vastuun, jos hänellä ei ole valtaa lähettää potilasta jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon? Minusta siinä on suuri ristiriita. Säälin myös sitä asiakastyötä tekevää henkilöä, joka joutuu hakemaan takahuoneesta luvan antaa väliaikainen parkkikortti kotiin jääneen tilalle! Ikään kuin ihmiset eivät osaisi ajatella itse…. huh huh! Hatun nosto kaikille arvostetuille johtajille, jotka eivät mikromanageeraa, vaan luottavat organisaationsa ihmisiin!
Johtaja, joka haluaa olla mukana sanomassa viimeisen sanan joka tasolla, kasaa eteensä kasvavan kuorman, jota ei kykene ennemmin tai myöhemmin enää hallitsemaan. Päätöksentekoa saadaan odottaa ja sekös turhauttaa organisaatiota. Business karkaa! Itse en todellakaan kannata mallia,jossa kollektiivisesti päätetään kaikista asioista, koska se tekee yrityksestä todella hitaan ja kyvyttömän reagoimaan nopeasti muuttuvaan tilanteeseen. Koko yrityksen henkilökunnalta ei pidä kysyä minkä värinen postilaatikko ostetaan. Asiasta päättää se, jolle se luontevimmin kuuluu. Kiinteistönhoitaja hankkikoon vaikka punaisen postilaatikon. Pääasia on, että se palvelee kokonaisuutta.
Näissä tunnelmissa toivotan kaikille Rauhallista Joulua ja Menestystä Tulevalle Vuodelle!
Kirjoittaja on
Jari Luoma, Headhunter Vaasasta
Photo by Jon Tyson on Unsplash
